Lähtö:
Hetki ennen lähtöä jännitti ensimmäistä pyöräilykilpailua, perhosia oli vatsassa. Sain Matti Vuollolta Facebook-viestin että jännitys kuuluu asiaan.
Pyöräilijät kokoontuivat lähtöalueelle vähän ennen lähtölaukausta ja kun laukaus kajahti niin odottelimme oman ryhmän lähtöä (ajoryhmä 22). Otin ryhmässä oman paikkani ja odottelin mitä tässä tuleman pitää. Edellä olevat pyöräilijät näyttivät käsimerkkejä takana tuleville tiellä olevista esteistä ja vaaranpaikoista. Viereeni asettui pyöräilemään isokokoinen mies, jonka kanssa aloimme juttelemaan. Hän osallistui Giro d'Espooseen toista kertaa. Matka taittui kuin itsestään siinä vieruskaverin kanssa jutellessa, välillä piti ihan vilkuilla sivuille että missä sitä ajellaan kun matka meni niin joutuisasti. Kävi selville että meillä on muutakin yhteistä kuin pyöräily, nimittäin moottoripyöräily. Olimme olleet mm. samoissa kokoontumisajoissa Lapissa (Jänkhällä jytisee).
Ensimmäiselle taukopaikalle:
Reitin varrella oli paljon kannustajia myöskin kavereitani Sami ja Laura Purmonen olivat tulleet kannustamaan. Ehkä minä saan heidät ensi vuonna mukaan kun tänä vuonna se ei onnistunut. ;)
Ensimmäinen tauko oli 35 km kohdalla. Tuli kova kiire juoda ja syödä niin että ehdin muun porukan mukaan jatkamaan matkaa kunnes tuli selville että ei tässä todellakaan ole kiire. Edellinen ajoryhmä jo lähti taukopaikalta jatkamaan matkaa kun oma ajoryhmäni piti rauhassa vielä taukoa. Siinä aikani mietittyäni päätin mennä nopeamman ajoryhmän mukaan. He olivat jo ehtineet ajaa jonkun matkaa ennen kuin sain heidät kiinni.
Toiselle taukopaikalle:
Siinä yritin roikkua porukan perässä kunnes huomasin että heidän vauhtinsa oli minulle liian kova. Siinä samassa myös muutama muukin pyöräilijä jäi pääporukasta ja muodostimme oman pienen pyöräilijäryhmän. Myöhemmin myös tämä pieni ryhmä hajosi ja poljin pahimmat vastatuulet yksin.
Myöhemmin kuulin että ryhmäajo tuo lisää vauhtia n. 3 km/h verrattuna yksinajoon. Isäni oli matkan varrella tuomassa minulle juomaa. En pitänyt mitään kiirettä tauon aikana, ajattelin että odottelen tässä rauhassa "oman" ajoryhmäni tulemista. Hetken odoteltuani he tulivatkin ja perässä vielä poliisiauto vilkut päällä. Ilmeisesti olimme kilpailun viimeiset pyöräilijät. 69 km kohdalla oli toinen taukopaikka, ja sama tilanne kuin edelliselläkin taukopaikalla eli ei mitään kiirettä. Banaanin ja rusinat olivat päässeet loppumaan niinkuin oli myöskin edellisenä vuonna ja tästä pyöräilijät ihan oikeutetusti purnasivat.
Loppumatka:
Matkaa oli tehty n. 75-80 km kun alussa kertomastani isolle miehelle tuli pyörään joku vika. Tilanne meni niin nopeasti että en ehtinyt katsoa tarkemmin mitä tapahtui. Ajoimme letkassa Bodomjärven ympäri jossa on paljon ylä- ja alamäkiä. Sitä porukalla ihmettelimme että miksi ajoryhmän vetäjä jarruttaa alamäet ja sitten kun ylämäki alkaa niin siinä saa sitten polkea ihan kunnolla. Tämä ajotyyli vei kyllä hyvin jaloista voimia. Muutin sen jälkeen ajotapaani siten että jätin ennen alamäkeä pääryhmään etäisyyttä ja ylämäessä otin heidät kiinni.
96 km kohdalla oli viimeinen huoltopiste, jonne myös isokokoinen kaverikin tuli huoltoauton kyydissä. Häneltä oli takarengas puhjennut. Kilpailun alussa olimme
Hetki ennen lähtöä jännitti ensimmäistä pyöräilykilpailua, perhosia oli vatsassa. Sain Matti Vuollolta Facebook-viestin että jännitys kuuluu asiaan.
Pyöräilijät kokoontuivat lähtöalueelle vähän ennen lähtölaukausta ja kun laukaus kajahti niin odottelimme oman ryhmän lähtöä (ajoryhmä 22). Otin ryhmässä oman paikkani ja odottelin mitä tässä tuleman pitää. Edellä olevat pyöräilijät näyttivät käsimerkkejä takana tuleville tiellä olevista esteistä ja vaaranpaikoista. Viereeni asettui pyöräilemään isokokoinen mies, jonka kanssa aloimme juttelemaan. Hän osallistui Giro d'Espooseen toista kertaa. Matka taittui kuin itsestään siinä vieruskaverin kanssa jutellessa, välillä piti ihan vilkuilla sivuille että missä sitä ajellaan kun matka meni niin joutuisasti. Kävi selville että meillä on muutakin yhteistä kuin pyöräily, nimittäin moottoripyöräily. Olimme olleet mm. samoissa kokoontumisajoissa Lapissa (Jänkhällä jytisee).
Ensimmäiselle taukopaikalle:
Reitin varrella oli paljon kannustajia myöskin kavereitani Sami ja Laura Purmonen olivat tulleet kannustamaan. Ehkä minä saan heidät ensi vuonna mukaan kun tänä vuonna se ei onnistunut. ;)
Ensimmäinen tauko oli 35 km kohdalla. Tuli kova kiire juoda ja syödä niin että ehdin muun porukan mukaan jatkamaan matkaa kunnes tuli selville että ei tässä todellakaan ole kiire. Edellinen ajoryhmä jo lähti taukopaikalta jatkamaan matkaa kun oma ajoryhmäni piti rauhassa vielä taukoa. Siinä aikani mietittyäni päätin mennä nopeamman ajoryhmän mukaan. He olivat jo ehtineet ajaa jonkun matkaa ennen kuin sain heidät kiinni.
Toiselle taukopaikalle:
Siinä yritin roikkua porukan perässä kunnes huomasin että heidän vauhtinsa oli minulle liian kova. Siinä samassa myös muutama muukin pyöräilijä jäi pääporukasta ja muodostimme oman pienen pyöräilijäryhmän. Myöhemmin myös tämä pieni ryhmä hajosi ja poljin pahimmat vastatuulet yksin.
Myöhemmin kuulin että ryhmäajo tuo lisää vauhtia n. 3 km/h verrattuna yksinajoon. Isäni oli matkan varrella tuomassa minulle juomaa. En pitänyt mitään kiirettä tauon aikana, ajattelin että odottelen tässä rauhassa "oman" ajoryhmäni tulemista. Hetken odoteltuani he tulivatkin ja perässä vielä poliisiauto vilkut päällä. Ilmeisesti olimme kilpailun viimeiset pyöräilijät. 69 km kohdalla oli toinen taukopaikka, ja sama tilanne kuin edelliselläkin taukopaikalla eli ei mitään kiirettä. Banaanin ja rusinat olivat päässeet loppumaan niinkuin oli myöskin edellisenä vuonna ja tästä pyöräilijät ihan oikeutetusti purnasivat.
 |
| Isäni toi juomaa reitin varrelle. |
 |
| 69 km taukopaikkaL. |
 |
| Matka jatkuu kohti maalia. |
Matkaa oli tehty n. 75-80 km kun alussa kertomastani isolle miehelle tuli pyörään joku vika. Tilanne meni niin nopeasti että en ehtinyt katsoa tarkemmin mitä tapahtui. Ajoimme letkassa Bodomjärven ympäri jossa on paljon ylä- ja alamäkiä. Sitä porukalla ihmettelimme että miksi ajoryhmän vetäjä jarruttaa alamäet ja sitten kun ylämäki alkaa niin siinä saa sitten polkea ihan kunnolla. Tämä ajotyyli vei kyllä hyvin jaloista voimia. Muutin sen jälkeen ajotapaani siten että jätin ennen alamäkeä pääryhmään etäisyyttä ja ylämäessä otin heidät kiinni.
96 km kohdalla oli viimeinen huoltopiste, jonne myös isokokoinen kaverikin tuli huoltoauton kyydissä. Häneltä oli takarengas puhjennut. Kilpailun alussa olimme
